Simojoki - sopivan kokoinen lohijoki

Keskimääräinen leveys on noin 60–100 metriä ja syvyys sellainen, että varsinkin matalalla vedellä kosket pystyy paikoin kahlaamalla ylittämään. Veden väri on ruskea.

Simojoen lähes 200 kilometrin matkalla on kymmeniä enimmäkseen melko loivia, avararantaisia koskia, joista lohen pyynti keskittyy alimmalle 50 kilometrille. Suosittuja lohestuspaikkoja ovat muun muassa Suu-, Merta-, Pytty-, Väärä-, Kattila-, Saukko-, Hömmön-, Hanskan- ja Harrikoski, jotka kaikki ovat suhteellisen helposti saavutettavissa jokea kummallakin puolen seuraavalta maantieltä.

Kuva: Jari Tuiskunen 

Simojoen alajuoksulla lohta kannattaa tavoitella erityisesti nousun alkaessa.

Alkukesä parasta sesonkia

Lohi aloittaa kutuvaelluksensa Simojokeen toukokuun lopulla huipun osuessa usein juhannuksen tienoille. Alkukesä onkin ylivoimaisesti paras ajankohta tavoittaa keskimäärin noin 3–6 kilon painoinen mutta tuurilla yli kymppikiloinenkin lohi siiman päähän. Heinäkuussa veden lämmetessä ja laskiessa nousu tyrehtyy, alkaakseen uudestaan vähäisempänä vesien uudelleen viiletessä syksyllä.

Nousua seurataan koskeen asennetulla kaikuluotaimella, jonka avulla on todettu noin 500–3000 yksilön vuosittaisia vaeltajamääriä. Kovin helppoa ei siis lohen saaminen Simojoesta parhaimmillaankaan ole, mutta mahdollisuuksia parantaa monia muita lohijokia vähäisempi kalastuspaine. Punaisen, oranssin ja keltaisen sävyisillä perhoilla ja uistimilla kannattaa yrittää, vaatimattoman värisiäkään kotiin unohtamatta.

Kuva: Jari Tuiskunen 

Simojoen lohisaalista.

Lohenkalastuksen tökkiessä kannattaa kokeilla harjuksen pyyntiä, sillä harri on yleinen koko jokialueella. Isot yksilöt ovat harvinaisia, mutta 40 sentin raja saattaa hyvinkin rikkua. Pintaperhot sekä vesiperhosen larvat ja pupat toimivat harjusjahdissa.

Lisäksi joessa, varsinkin sen yläosilla, on kohtuulliset mahdollisuudet Simojärven taimenen tavoittamiseen. Luonnollisesti lajistoon kuuluvat myös hauet, ahvenet ja erilaiset särkikalat.