Konnevesi - karu ja kalaisa

Konnevesi on Suomen oloissa kirkas järvi, jonka pohjoisosassa näkösyvyys on 5–6 metriä, talvella jopa 10–11 metriä. Kivisalmi jakaa järven kahteen pääaltaaseen.

Karu Pohjois-Konnevesi

Pohjois-Konnevesi (69 km²) on alueelle tyypillinen, pitkänomainen luode-kaakko suuntainen selkävesi, jonka keskisyvyys on 7,5 metriä ja syvin kohta 44 metriä. Vähäsaarinen karu ulappa on tuulille altis, ja harppauskerros painuu kesän kuluessa yleisesti 20 metrin alapuolelle.

Kuva: Ismo Kolari 

Pohjois-Konneveden pitkää ulappaa.

Pinta-alaltaan lähes kaksi kertaa suurempi (120 km²) Etelä-Konnevesi on lukuisista saarista ja erillisistä syvänteistä koostuva monimuotoinen ja lähes luonnontilainen järvi. Aavat selkävedet pikkusaarineen ja kallioluotoineen sekä sokkeloiset vesialueet kapeine lahtineen ja salmineen tarjoavat kalastajalle maisemallista vaihtelua. Alueella on laakeita silokallioita, pystysuoria kallioseinämiä ja suuria metsäisiä saaria. Etelä-Konneveden keskisyvyys on 12,5 metriä ja syvin kohta 56 metriä.

Konneveden viileät vedet ovat luonnontilaisen vaeltavan järvitaimenen tärkeimpiä elinalueita Etelä-Suomessa. Taimenen syöntipiikit ovat lyhytaikaisia, koska järven runsas muikkukanta takaa taimenille nopeasti vatsat täyteen evästä. Konnevesi on niitä harvoja järviä Suomessa, jossa hyvänä päivänä edelleenkin on mahdollisuus jopa 10 kiloisen villin ennätystaimenen saamiseen.

Tähtäimessä kiloinen ahven

Hyvän ravintotilanteen ansiosta olosuhteet ison ahvenen kalastukseen ovat hyvät. Kookkaat, vajaan kilon painoiset ajo-ahvenet ovat Konnevedellä yleisiä. Talvella ahvenia tavoitellaan tasapainoilla välivedestä alueilta, joissa vettä on 8–12 metriä. Ahvenet ajavat muikkuja ja muuta pikkukalaa väliveteen. Pilkkireissulle voi lähteä esimerkiksi Mäkäräniemen parkkipaikalta.

Syksy on hyvää ahvenen kalastusaikaa, jolloin kookkaita köriläitä kannattaa etsiä muikkuparvien yläpuolelta ja reunoilta syvännealueelta välivedestä esimerkiksi drop shotilla. Matalasta tulee enemmän pikkuahventa.

Kuva: Jouni Lehmonen, Etelä-Konneveden ympäristön kehittämishanke. 

Konnevesi on ”Keski-Suomen Inari”; monimuotoisen karu, luonnonkaunis ja kalaisa.

Siika kuuluu Konneveden luontaisiin kalalajeihin. Juhannuksen aikaan koittaa paras siiankalastusaika. Pientä siikaa eli murokasta on järvessä runsaasti, ja niitä kalastetaan pikkuvaapuilla muutaman metrin vedestä. Niemien kärjet, lahtien suut ja muut alueet, joissa päivänkorentoja ja vesiperhosia kuoriutuu pintaan, ovat hyviä tärppipaikkoja. Usein siiat paljastavat itsensä tuikkimalla pinnassa. Täytyy vain malttaa soutaa mikrovaappuja riittävän hitaasti. Siikoja voi myös kalastaa perhoilla ja pieniä lippoja heittämällä.

Haukijättejä matalikoilta ja muikkuparvista

Konnevesi tarjoaa loputtoman pelikentän hauenkalastajalle. Mm. Pakarilansalon tienoo on hyvää haukialuetta. Alkukesällä, kun siiat kulkevat ulapan soramatalikkojen reunoja ja vesikasvustoa alkaa sinne ilmaantua, koittaa erityisen hyvä aika ison hauen heittokalastukseen. Syksyllä kookkaat hauet iskevät vetouistelijan vieheisiin syvän päältä muikkuparvien tuntumasta.

Kuva: Jouni Lehmonen, Etelä-Konneveden ympäristön kehittämishanke. 

Loppusyksyllä vetouistelijat tavoittelevat järvitaimenia täkyrakseilla ja erilaisilla vieheillä.

Etelä‐Konneveden keskeisimmät osat kuuluvat valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon. Alueella on vanhojen metsien suojelualueita ja arvokkaita kallioalueita. Etelä‐Konneveden kansallispuisto perustettiin vuonna 2014.

Kaikuluotain ja pohjakartta ovat erityisen tarpeen, sillä monipuolinen vesistö on hyvin kivikkoinen ja pinnanalaisia kiviä on runsaasti. Tämä rikkonaisuus tarkoittaa samalla ehtymätöntä uusien kalapaikkojen valikoimaa järvelle suuntaavalle tutkimusmatkailijalle. Kalastusretkellä voi päästä ihailemaan kalasääsken uljasta lentoa.

Kuva: Jouni Lehmonen, Etelä-Konneveden ympäristön kehittämishanke. 

Talviaikaan Konneveden jäällä voi nähdä myös kauriita.