Keski-Suomen kosket - valikoimaa taimenen kalastajalle

Pitää kuitenkin muistaa, että monilla koskilla noudatetaan vapakiintiötä, joten kalalupa on syytä varata etukäteen kalaan pääsemisen varmistamiseksi. Lisäksi taimenen rauhoitus sulkee kalapaikat 1.9.–30.11. väliseksi ajaksi.

Kuva: Jari Tuiskunen 

Näkymä Äyskoskelle joen ylittävältä kävelysillalta.

Rautalammin reitti

Rautalammin reitti on maamme maineikkain koskireitti Kymijoen vesistön latvoilla. Siihen kuuluu lukuisia puhdasvetisiä, koskiensuojelulailla suojeltuja koskia, joissa pyyntikohteena on ennen kaikkea Keski-Suomen maakuntakala järvitaimen.

Reitin ehdottomasti kuuluisin kalapaikka on Lohimaaksikin kutsuttu Tervon Äyskoski. Noin kilometrin mittainen, loivahkosti soljuva ja helposti kahlattava virta tarjoaa lukemattomia maukkaita ottipaikkoja niskalta alasuisteelle saakka. Pyydä ja päästä –käytännön vuoksi erityisesti kosken alaosilta on mahdollista tavoittaa suuriakin taimenia ja harjuksia. Äyskosken palveluvarustus hotelleineen, ravintoloineen, mökkeineen ja muine lisukkeineen on Suomen oloissa vertaansa vailla.

Samalla reitillä kappaleen matkaa alempana, Konneveden ja Kynsiveden välillä, on seitsemän mielenkiintoisen kosken sarja. Niistä lähes kaikki ovat olleet takavuosina suljettuja pienten piirien kalapaikkoja, mutta vuonna 2012 Konneveden kunta hankki koskiin voimayhtiöltä enemmistöosakkuuden ja ryhtyi avaamaan paikkoja yleisölle.

Kuva: Jari Tuiskunen 

Hannulankoski on ison taimenen valtakuntaa. Rasvaevälliset luonnonkalat pitää täällä vapauttaa.

Seitsikosta maineikkain on heti Konneveden luusuassa sijaitseva kirkasvetinen Siikakoski, jossa presidentti Urho Kekkonenkin aikanaan ahkerasti kalasteli. Sata metriä leveä ja parisataa pitkä koski tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet suurenkin taimenen ja harjuksen jallittamiseen, sillä kalastus tapahtuu pelkästään pyydä ja päästä –periaatteella.

Seuraavina alavirtaan päin lasketeltaessa tulevat vastaan pienimuotoisemmat Karinkoski ja Taikinainen, kunnes pitkähkön suvannon jälkeen vauhtiin kuohahtaa reitin komein ja vuolain Kellankoski. 600 metrin matkalle mahtuu lukuisia hyviä ottipaikkoja, mutta suurimmat taimenet saadaan useimmiten kosken yläosasta. Alasuvannosta voi vieheeseen napata jopa kymmenkiloinen hauki.

Parin järvialtaan jälkeen alkaa Korholan koskiksi kutsuttu koskikolmikko, joista kaksi alinta eli Keskisen- ja Hannulankoski ovat kaikkien luvan lunastaneiden kalastettavissa. Ehkä parhaimmat mahdollisuudet suurtaimenen tavoittamiseen ovat Kynsiveteen laskevassa Hannulankoskessa vaikkapa heti kalastuskauden alkaessa, jolloin kuoretaimenet saapuvat virtaan. Harjuspaikkana Keskinen on puolestaan parempi.

Kuva: Jari Tuiskunen 

Huopanan Alakoskea.

Viitasaaren kosket

Viitasaaren kunta on kenties Suomen ykkönen, kun taimenen koskikalastuksesta puhutaan. Kunnan alueelle on luonto muotoillut useampia hienoja koskia, jotka ovat olleet vapakalastuskäytössä vuosikymmeniä, parhaimmat 1800-luvulta alkaen.

Kolima- ja Keitele-järvien väliin sijoittuu kolmen pienehkön mutta mielenkiintoisen korttikosken sarja. Koskista ylin, Kärnä, starttaa heti Koliman luusuassa. Kolmikon pisin ja paikoin hyvinkin vuolas koski tarjoaa kalastettavaa lähes kilometrin matkalla. Koliman läheisyys tekee suurenkin taimenen läsnäolon mahdolliseksi, ja keväinen hankikorriaika on täällä, kuten reitin muillakin koskilla, kokemisen arvoinen. Maantiesillan yläpuolinen suvanto koskenalusineen ja niskoineen on hyvä paikka aloittaa.

Kuva: Metsähallitus 

Keihärinkoski.

Kellan- ja Kymönkoski jokusia kilometrejä alempana ovat vain parinsadan metrin mittaisia mutta tarjoavat silti kosolti hienoja ottipaikkoja. Kellankosken alaliuku ja Kymönkosken lavea, helposti kahlattava niska ovat monen perhokalastajan mieleen.

Viitasaaren keskustan länsipuolelle sijoittuva Huopanankoski on legenda kansalliskirjailijamme Juhani Ahon ansiosta. Ahon tykästymistä ei tarvitse ihmetellä, sillä lähes kilometrin mittainen koskien ja suvantojen ketju palvelee hienona kalastusmiljöönä tänäkin päivänä. Useimmat taimenista narrataan siltojen väliseltä alueelta, mutta myös rauhallisempi Alakoski kannattaa käydä katsastamassa.

Huopanan lähistöllä, Muuruejärven toisella puolella, soljuu leppoisa, vahvasti taimenen tuoksuinen Keihärinkoski. Keiteleeseen laskevasta, vajaan puolen kilometrin mittaisesta Keihäristä saadaan säännöllisesti suurtaimenia varsinkin keväällä ja alkukesällä, kun pikkukalat nousevat virtaan. Myös harjus on saaliina yleinen.

Kuva: Metsähallitus 

Näkymä Keihärinkoskelle yläilmoista käsin.

Saarijärven reitti

Saarijärven reitillä on parikymmentä koskea, joista muutamat ovat valtakunnallisestikin tunnettuja kalapaikkoja.

Reitin ylivoimaisesti pisin, yli kahden kilometrin mittainen Heijostenkosket koostuu viidestä lähekkäisestä koskesta sekä niiden välisistä virtasuvannoista. Karstulan Pääjärvestä tumman vetensä saava erämainen koskirypäs tarjoaa ronkittavaa pitkänkin päivän tarpeisiin. Pyyntikohteena etenkin taimen ja harjus.

Reittiä alaspäin mentäessä tulevat vastaan muun muassa Tuhma-, Kalmu-, Haapa-, Muittarin-, Riekon- ja Majakoski, jotka kaikki ovat kalastettavissa ilman vapakiintiöitä ja joista saattaa saada hyvän päivän sattuessa ”mitä vain”.

Kalastusmatkailullisesti merkittävämpiä ovat kuitenkin vasta Äänekosken eteläpuolelle, Vatiajärven päihin sijoittuvat Kapeen- ja Kuusaankoski, joissa on tarjolla laatukalastuksen lisäksi majoitusta, ohjelma- sekä ruokapalveluja.

Kuva: Jari Tuiskunen 

Kapeenkoski on kalastettavissa talvellakin.

Näistä ylempänä sijaitseva Luijan-Kapeenkoski on yli kilometrin mittainen kahden vuolaan kosken, nivojen ja suvantojen kokoelma hienossa harjumiljöössä. Koskialueella haastetta tarjoavat taimenet ja harjukset, Kapeenkosken alapuolella vanhan myllyn maisemissa on hyvät mahdollisuudet vaikkapa kuhan jigittelyyn.

Kuusaankoski on yläosaltaan kiivasvirtainen ryöpsähdys, jonka leveä niska on yksi Keski-Suomen varmimmista taimenpaikoista. Tosin kookkaita yksilöitä saadaan saaliiksi harvoin. Myös välisuvanto ja kosken loppuosat kannattaa kalastaa tarkasti. Täällä taimen iskee vieheeseen hanakasti myös talvella.