Kuha - mystinen hämärän saalistaja

Suomen parhaat kuhakannat löytyvät Etelä- ja Keski-Suomen järvialueelta, Suomenlahdelta ja Saaristomereltä. Tummavetiset ja savisameat vesistöt ovat parhaita kuhavesiä, mutta lajia tavataan myös kirkasvetisissä järvissä.

Kuha elää Suomessa levinneisyysalueensa äärirajoilla. Maailman pohjoisin kuhajärvi on Kemijärvi. Viime vuosien lämpimät kesät ovat vahvistaneet luontaisesti lisääntyviä kuhakantoja, ja saaliit ovat kasvaneet merkittävästi. Kuhakantoja on tuettu istutuksin, ja kuha on palautettu sellaisiin järviin, joista se katosi 1960–70-luvuilla.

Kuhaa tavataan yli tuhannessa järvessä. Tyypillisiä kuhavesiä ovat suuret järvet, mutta kuha viihtyy myös pienemmissä järvissä. Merialueella parasta kuha-aluetta ovat jokien suistot ja matalat lahtivedet. Monet jokivesistöt ovat hyviä kuhapaikkoja.

Suomen lukuisista hyvistä kuhavesistä esimerkkejä ovat Helsingin ja Turun saaristot, Lohjanjärvi, Vanajaveden–Pyhäjärven reitti, Lahden Vesijärvi, Kyrösjärvi, Kallavesi ja Oulujärvi.

Kuva: Risto Jussila 

Kookas kuha ottaa usein isoon vaappuun. Hirvijärvi, Nurmo

Kalasta tarkkaan tärppipaikka

Usein kuha liikkuu pienissä parvissa. Kun saa yhden kalan, lähitienoota kannattaa kalastaa tarkemmin. Tärppejä voi tulla pian lisää.

Kesä on parasta kuhanpyyntiaikaa. Viime vuosina yleistynyt jigikalastus on jatkanut kautta kevääseen ja syksyyn. Jigikalastussesonki alkaa merellä toukokuussa ja järvialueella kesäkuun alussa. Alkukaudesta kuhaa tavoitellaan jigillä lahtivesiltä, matalikoilta ja hidasvirtaisista salmista muutaman metrin vedestä, kesällä selkämatalikkojen reunoilta ja kivikkopaikoilta. Syksyllä kuhaa tavoitellaan syvemmältä, sekä jigeillä että uistimilla.

Kuva: Jari Salonen 

Kuha nousee talvella Porvoonjokeen ja iskee hanakasti pilkkiin pohjan tuntumasta.

Vetouistellen vaapulla

Keskikesällä yleisin pyyntimuoto on vetouistelu iltahämärissä. Vieheinä käytetään vaappuja ja painokuvia. Alkukauden pyyntipaikkoja ovat kutumatalikkojen reunat, kesää kohti mentäessä myös selkämatalikkojen reunat. Helleaikaan ulapan syvimmät alueet antavat saalista.

Tyypillinen pyyntisyvyys vaihtelee pinnan tuntumasta 10 metriin. Kuhan uistelussa vauhti on hidas, kylmän veden aikaan erittäin hidas. Jigillä kuhaa saadaan hyvin myös päivällä, uistelijalle ilta, yö ja aamun tunnit ovat parasta aikaa.

Talvikalastajalle kuha on mielenkiintoinen saalislaji. Kuhaa pilkitään Saaristomereltä ja Suomenlahdelta. Myös järvillä kuhanpilkintä voi tuottaa erinomaisia saaliita. Kangasalan Vesijärveltä saatiin muutama vuosi sitten lähes 11-kiloinen kuha pilkillä. Kuhaa pilkitään isoilla tasapaino- ja pystypilkeillä, joissa on kolmihaara värikoukku.

Kuva: Jari Tuiskunen 

Kalastajan unelma.

Unelmointia suurkuhasta

Tyypillinen saaliskuha painaa kilosta kahteen kiloon. Parhailla kuhavesillä saalisvarmuus on hyvä ja isokin kuhanköriläs voi taivuttaa vapaa. Viisi–kymmenkiloisia kuhia saadaan vuosittain monista järvistä, yli kymmenkiloiset ovat jo harvinaisia. Erityisesti keväällä rannikkovesistäkin voi tavoittaa isoa kuhaa, mutta yleisesti keskikoko on merellä pienempi.

Isossa kuhassa on voimaa ja se voi vääntää varomattoman kalastajan vieheestä koukut suoriksi. Suurkuha on jokaisen kalastajan toivesaalis – ja aika monelle se toiveen asteelle jääkin. Ahvenensukuinen laji on miedon makuinen ja vähäruotoinen ja kulinaristien suuressa suosiossa. Bon Apetit!