Silakka - murtoveteen sopeutunut silli
Kuva: Risto Jussila Silakka (Clupea harengus membras).
Itämeren silli eli silakka on Suomen rannikkovesien ylivoimaisesti runsaslukuisin kalalaji. Vapavälinein silakkaa kalastetaan alkukesällä ja syksyllä erityisillä silakkalitkoilla. Silloin silakkaa ongitaan salmista 5–10 koukun litkoilla. Silakanlitkaus on maksuton yleiskalastusoikeus.Pääsiimassa on muutaman sentin sivutapsiin sidottuina pienet, 2–6 koon kirkkaat koukut, joissa voidaan käyttää houkuttimena myös pieniä kimallepaloja. Syksyllä kannattaa kokeilla kultaisia koukkuja. Iso kirkas lusikkauistin litkan painona houkuttelee silakoita paikalle. Hyviä kohteita ovat salmet ja jyrkät kalliorannat, joissa veden syvyys on 4–8 metriä. Tunnettuja paikkoja ovat Lauttasaaren silta Helsingissä, Lillholmenin läppäsilta Paraisilla ja Raippaluodon silta Vaasassa. Kuva: Jari Tuiskunen  Uusikaupunki. Silakkaparvi löytyy välillä aivan pinnasta, välillä pohjasta. Jos tärppejä ei tule pinnasta, litkaa vajotetaan hiljalleen pohjaa kohti. Jossain vaiheessa vavan kärki alkaa täristä. Parasta sesonkia kestää muutama viikko. Etelärannikolla se on toukokuun puolivälissä, Vaasan korkeudella noin kuukautta myöhemmin. Syksyllä sesonkia on syys-lokakuu. Silakka on hyvä ruokakala ja siitä voi valmistaa herkullisen aterian paistamalla, savustamalla, keittämällä ja uunissa. Kuva: Risto Jussila  Raippaluoto, Vaasa. | 
Suomi
