Harjus - puhtaan veden purje-evä
Kuva: Jari Salonen Harjus (Thymallys thymallus).
Pintaperho kelluu virran vietävänä Lapin tunturijoella. Vapa taipuu ja kohta pinnassa pärskähtää voimakas pyrstö mahtavan punapilkkuisen selkäevän halkoessa vettä. Kalastaja on päässyt kontaktiin villin harjuksen kanssa.Lapin valtakala Parhaat harjusvedet ovat Pohjois-Suomessa, jossa sitä esiintyy lähes kaikissa virtavesissä, niin isoissa joissa kuin pikku puroissa sekä järvissä. Parhaita kohteita ovat Tornionjoen vesistö – etenkin sen latvavedet, Tenojoki, Inarijärvi ja Vätsärin ja Kaldoaivin erämaa-alueen pienvedet. Iijoki, Kemijoki ja Ounasjoki ovat myös tunnettuja harripaikkoja. Laiskureille kuitenkin tiedoksi: parhaat ison harrin vedet ovat tiettömien taipaleiden takana erämaassa. Harjuksen kalastajalle löytyy paljon helposti saavutettavia kohteita Etelä- ja Keski-Suomen virtavesistä. Järvikantoja esiintyy Itä-Suomen suurilla järvillä, ja ainoana paikkana maailmassa Pohjanlahden alueella tavataan harvinaista meriharjusta. Kuva: Jari Salonen  Käsivarren jokivedet ovat ykköskohteita ison harjuksen kalastajille. Viisas iso harjus Iso harjus on arka kala ja siksi ovela vastustaja. Kuten kuulu lappilainen kalamies totesi: "Kuka tahansa pyydystää kyllä lohen, mutta kilon harjus vaatii jo taitoa". Harjus kutee huhti-toukokuussa ja kalastuskausi alkaa pian sen jälkeen. Alkuun harjus ottaa uppoperhoihin. Kesän edetessä ja hyönteisten parveillessa pintaperhot alkavat toimia. Lapissa kesä on mainiota harriaikaa, Etelä-Suomen koskilla parhaat harjussaaliit saadaan loppusyksystä viileän veden aikaan. Harjus vaatii hapekasta vettä ja viihtyy siksi virtapaikoissa, mutta ei useinkaan kosken kiivaimmassa kuohussa. Miedommat sivuvirrat, akanvirrat, koskien niskat ja loppusuvannot ovat parhaita paikkoja harjuksen tavoittamiseen. Kuva: Alvis Birkovs  Ingmars Birkovs, Latvia. 1,8 kg ME-harjus Lätäsenolta IGFA 6 lbs siimaluokassa. Selkäsaaret harrin valtakuntaa Tunturialueella parhaat harjusvedet sijoittuvat usein puurajan tienoille. Isoilla järvillä harrin pyytäjän kannattaa suunnata selkäkarikoille ja selkäsaarten rantavesiin. Myös jokien suualueet antavat saalista. Monet Lapin pikkujärvet ovat mukavia kalapaikkoja, koska harrin tavoittaa niistä helposti rannalta heittämällä. Harjusta kalastetaan yleisimmin perholla, mutta se ottaa hanakasti myös pieniin vaappuihin, lippoihin, lusikkauistimiin ja liitseihin. Usein vieheen teho nousee, jos koukussa on höyheniä sidoksena. Kuva: Kimmo Pöri  Kevät on harjuksen pilkkisesonkia. Äyskoski, Tervo. Pilkillä kevätjäiltä Talvella harjus on mielenkiintoinen pilkkikala. Pystypilkki ja sen alla oleva mormyska tai perho sekä pieni tasapaino ovat pilkkimiehen harrinpyyntivälineitä. Parasta pilkkiaikaa on kevättalvi, Lapissa pilkille pääsee vielä toukokuussa. Marras-joulukuun kaamosaikakin voi tuottaa hyviä saaliita. Harjusta kalastetaan sekä joesta että järveltä matalasta, yleensä yhden – kahden metrin vedestä. Pilkkireikä kannattaa porata jopa sellaiseen kohtaan, jossa on vain 20–30 cm vettä jään alla. Siksi Lapin pilkkireissulla pitää olla mukana repullinen kairan varateriä. Suurimmat harjukset ovat yli kaksikiloisia. Kilon raja voi rikkoutua sadoilla järvi- ja jokikohteilla. Suomen Lapissa on maailman mitassakin ainutlaatuisen hienot mahdollisuudet suurharjusten kalastukseen. Kuva: Jani Ollikainen  Harjuksen iso selkäevä antaa kalalle voimaa virran pyörteissä. |