Ahven - raitapaitanen Suomen kansalliskala
Kuva: Risto Jussila Ahven (Perca fluviatilis).
Suomalainen kalastaja on ennen vesille lähtöä runoillut, että "Anna Ahti ahvenia", ja melkein aina saalista on saatukin. On lähes mahdotonta, että kalaretkellä Suomessa et saisi ahvenia. Edellyttäen että vieheessäsi on koukku!Ahven on Suomen yleisin saalislaji. Sitä tavataan koko maassa aivan pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Lähtipä kalaan merelle, pikku lammille tai isoille järvenselille, siiman päähän on hyvät mahdollisuudet saada nätti ahvenen köriläs. 2000-luvun lämpimät kesät ovat vahvistaneet ahvenkantoja tuntuvasti, ja puolen kilon – kilon ahvenia uiskentelee yleisesti Suomen vesissä. Ahven kutee toukokuussa. Vieheeseen se alkaa ottaa kesäkuussa vesien lämmetessä, ja kalastuskausi jatkuu loppusyksyyn. Kuva: Veli-Pekka Räty Kesällä ahvenet liikkuvat ulapan pintavesissä ja vetouistelu tuottaa saalista. Mistä ja miten ahvenet tavoittaa? Avovesiaikana huippu ajoittuu parhaaseen lomakauteen heinä-elokuuhun. Ahvenet tapaa tuolloin myös rantavesistä. Kesällä hyvä paikka löytyykin usein mökkirannasta laiturin päästä. Veteen kaatuneet puut ja itse tehdyt turot antavat onkijalle saalista. Jigillä ja pohjaongella ahvenen tavoittaa matalikoilta sekä salmista, usein 1–5 metrin syvyydestä. Matalat lahdet antavat toisinaan mahtisaaliita. Hyvissä muikkujärvissä isot ahvenet viihtyvät myös ulapan pintavesissä. Sieltä niitä tavoittaa vaapuilla vetouistellen. Kuva: Risto Jussila Neonväriset jigit toimivat hyvin tummissa vesissä. Pohjasta jigillä ja pohjaongella Ahvensesonki jatkuu läpi syksyn. Syvän veden läheiset matalikot ja virtaavat salmet ovat huippupaikkoja. Syys-lokakuussa parveutunut ahven iskee jigiin, lippaan ja pohjaonkeen, ja hyvänä päivänä saaliiksi tulee isoja ahvenia. Kun ensimmäinen ahven tärähtää jigiin, kalastaja voi nähdä parven nousevan pohjasta pinnan tuntumaan. Ahvenen ollessa otillaan, jigi ehtii hädin tuskin painua pinnan alle, kun se on jo ahneen ahvenen kidassa. Vesistöstä riippuen ahvenen tavoittaa syksyllä 5–10 metrin syvyydeltä, joskus jopa aivan pinnasta. Hyvät kalapaikat löytyvätkin usein sieltä, missä lokit iskevät pintaan. Siellä ahvenenköriläät saalistavat kuoreita. Ahvenen kalastaja ei ylenkatso pieniäkään järviä. Monet pikkuvedet antavat saaliiksi todellisia kyrmyniskoja, hyvänä päivänä metsäjärvi voi palkita kalastajan jopa yli kilon ennätysvonkaleella. Kuva: Jari Tuiskunen Kirkkaat ensijäät ovat parasta pyyntiaikaa pikkulammilla. Pilkkijän yleisin saaliskala Parhaat pyyntisesongit ajoittuvat talvikaudella ensijäille ja maalis-huhtikuulle. Kirkasvetisissä järvissä ahventa pilkitään syvältä, parhaaseen pyyntisesonkiin 7–15 metristä. Pyyntisyvyys vaihtelee huomattavasti vesistökohtaisesti, ja keväällä isojen köriläiden parvi voi löytyä vain 1–2 metristä. Keskitalvella ahven on passiivisempi ja kalaa tavoitellaan 2–6 metristä. Pystypilkit, tasapainopilkit ja mormyskat ovat ahvenvieheitä. Usein iso ahven iskee tasapainopilkkiin metri – kaksi pohjan yläpuolelta. Hyviä pilkkipaikkoja on määrättömän runsaasti. Kalaa löytyy niin matalikkojen laidoilta, salmista kuin rantapenkoistakin. Jokaisella pilkkijällä on oma salainen ison ahvenen paikkansa. Pitääkseen sen salassa, hän välittää harhaanjohtavaa tietoa muille kalastajille. Vuonna 2005 Luopioisten Kukkianjärvestä saatiin pilkillä 2,48-kiloinen ahven, joka oli muutaman vuoden ajan 2000-luvun Suomen ennätys. Kuva: Ismo Kolari Rautavesi, Sastamala. |