Muut kalalajit - pikkukaloja, tulokkaita ja vesien valtalajeja

Muikku ja kuore

Muikku ei kuitenkaan vapakalastajaa yllätä. Isojen järvien ulapoilla viihtyvä pienikokoinen muikku on sisävesien ammattikalastuksen merkittävin saalislaji ja tärkeä ravintokala petokaloille. Kukaan ei ole vielä keksinyt, kuinka sen saisi tarttumaan vieheeseen.

Muikkuakin pienikokoisempi kuore (Osmerus eperlanus) on toinen valtalaji isoilla järvillä ja muikun ohella petokalojen tärkeää ravintoa. Sitä esiintyy runsaslukuisena myös rannikkovesissä ja se ottaa toisinaan hanakasti pilkkiin.

Kuva: Risto Jussila 

Salakka (Alburnus alburnus).

Monta särkikalaa

Salakkaa ja pasuria (Abramis bjoerkna) esiintyy useimmissa Etelä- ja Keski-Suomen isoissa ja keskikokoisissa järvissä. Turpaa (Leuciscus cephalus) ja vimpaa (Vimba vimba) tavataan muutamissa Etelä-Suomen jokivesissä ja rannikolla. Pienikokoinen ruutana (Carassius carassius) on ainoa laji monessa pienessä mutalammessa. Isojen järvien lahtivesillä se voi kasvaa jopa parikiloiseksi. Seipiä (Leuciscus leuciscus) esiintyy Itä- ja Pohjois-Suomen puhtaissa vesissä ja rannikolla.

Kuva: Jari Tuiskunen 

Sulkava (Abramis ballerus). Muodostaa useissa järvissä tiheitä kantoja, mutta ottaa harvoin vieheeseen.

Suutaria (Tinca tinca) on matalissa rehevissä lahtivesissä rannikolla ja useissa rehevissä järvissä Etelä- ja Keski-Suomessa. 2000-luvun lämpimät kesät ovat olleet suosiollisia suutarin lisääntymiselle ja kasvulle. Paikoitellen kannat ovat vahvat ja parin kilon suutaria runsaasti. Karppia (Cyprinys carpio) esiintyy istutettuna rannikon matalissa lahtivesissä ja jokisuissa sekä paikoitellen Etelä-Suomen rehevissä järvissä. Suurimmat Suomesta saadut karpit ovat olleet yli 20-kiloisia.

Pohjakaloja ja tuontilajeja

Kampelaa on etelä- ja lounaisrannikolla, mutta sitä ei juuri kalasteta vapavälineillä. Ankeriasta (Anguilla anguilla) on harva kanta monissa järvissä, rannikolla ja eräissä jokivesistöissä. Muutamiin järviin ankeriasta on istutettu runsaasti 1990-luvulta alkaen, ja sitä ongitaan paikoitellen. Turskaa (Gadus morhua) esiintyy Suomen vesialueilla harvakseltaan, ja sitä kalastetaan hyvin vähän.

Kuva: Antti Koli 

Kampela (Platichthys flesus). Hangon merialue on Suomen parasta kampela-aluetta.

Istutettua harmaanieriää (Salvelinus namaycush) löytyy Inarijärveltä. Laji on kotoisin Pohjois-Amerikan suurilta järviltä. Tyypillinen saaliskala painaa puolesta kilosta kahteen kiloon.

Puronieriä (Salvelinus fontinalis) on myös Amerikan siirtolainen. Se on muodostanut luonnollisesti lisääntyviä kantoja Kemijoen latvavesiin ja syrjäyttänyt siellä luontaisia taimenkantoja. Nykyään lajia istutetaan muutamiin eteläisen Suomen jokikohteisiin. Lapissa tyypillinen saaliskala painaa 200 grammaa, eteläisessä Suomessa vajaan kilon.

Piikikäs ja limainen kiiski (Gymnocephalus cernuus) on yleinen sivusaalis pilkinnässä pohjoista Lappia lukuun ottamatta koko maassa. Tiettävästi kukaan pilkkimies ei käytä kiiskiä ravinnoksi. Suomalaiset kalasäilykevalmistajat toimittavat kuitenkin siitä valmistettuja herkkuja presidentin parhaisiin edustuspöytiin. 1800-luvulla Suomen kiisket vietiin tsaarin hoviin Pietariin.