Kalastusmatkailijan opas ja luotsi tuhansien järvien maassa 
  Suomi
 
Etusivu Alueet Vesistöt Kalalajit Kalastustavat Palvelut Hyvä tietää  
FishinginFinland.fi > Vesistöt > Joet > Iijoki 
Järvet
Ähtärinjärvi
Höytiäinen
Inarijärvi
Kallavesi
Keitele
Kiantajärvi
Kitkajärvi
Kivijärvi
Konnevesi
Kulovesi ja Rautavesi
Kuusamojärvi ja Muojärvi
Kyyvesi
Lappajärvi
Lohjanjärvi
Näsijärvi
Oulujärvi
Päijänne
Pielavesi ja Nilakka
Pielinen
Puula
Pyhäjärven Pyhäjärvi
Roine, Mallasvesi ja Pälkänevesi
Ruovesi ja Tarjanne
Saimaa
Säkylän Pyhäjärvi
Suvasvesi
Joet
Iijoki
Juutua ja Ivalojoki
Kemijoki
Keski-Suomen kosket
Kiiminkijoki
Kitka, Kuusinki ja Oulanka 
Kokemäenjoki
Kymijoki
Merikarvianjoki
Ruunaan kosket
Simojoki
Teno
Tornionjoki
Vantaanjoki
Rannikko ja saaristo
Pohjanlahti
Saaristomeri
Suomenlahti
Erityiskohteet
Hossa
Kaunislampi
Matildanjärvi
Niemisjärvet, Evo
Peurajärvi
Teerilampi

Lappi Järvi-Suomi Länsirannikko Etelä-Suomi ja saaristoalue

Iijoki - kalaisia vesiä ja jokivarsikulttuuria

 

Kuva: M. Niskasaari
Iijoen lipuvaa rauhaa.

Iijoen virta upeine koskineen ja mutkittelevine kutualueineen halkoo maatamme saaden alkunsa Koillismaan kirkkaista järvistä ja laskien vetensä Perämereen Iin kirkonkylän kohdalla. Pääuoman 370 km:n mittaisella matkalla korkeusero (250 m) muovaa monimuotoisen virtavesiympäristön lukuisille eri eliölajeille.

Iijoen omat vaelluskalakannat on onnistuttu tallettamaan viidestä voimalaitospadosta huolimatta. Iijoen taimen (Salmo trutta), harjus (Thymallus thymallus), siika (Coregonus lavaretus) ja lohi (Salmo salar) ovat kalastuksen kannalta tavoiteltavimpia saaliita.

Kuva: T. Mahosenaho 
Kynkäänkoski Iijoen sivujoessa.
Kynkäänkoski Iijoen sivujoessa.
 

Iijoki ja kalastusalueet

Suomi-neidon uumat koristeleva komea Ii virtaa yläosiltaan pääosin harvaan asuttujen, jylhien vaaramaisemien keskellä. Sieltä alkaa noin 20 km:n mittainen koskikalastusalue, jossa on 22 koskea tai kovemman virran aluetta harjuksen ja taimenen elinpaikkoineen. Alempana vesistöalueen törmiä koristavat alavat rantaniityt sekä rannoille asettuneet kylät, jotka tarjoavat vesillä liikkujille todellisia kulttuurinähtävyyksiä.

Iijoen keskiosan kalastusalue on lukuisine nivoineen, koskineen ja suvantoineen 53 km pitkä. Virtapaikkojen saaliskaloina yleisimmät ovat harjus ja taimen, suvannoissa sen sijaan hauki. Kipinänkosket muodostavat Iijoen pisimmän yhtäjaksoisen koskipätkän, mikä on 10 km pitkä. Alue sopii erinomaisesti kalastuksen lisäksi melojille ja retkeilijöille. 60 km:n päässä Oulusta sijaitsee Kipinän Kalastuskeskus.

Korvua-Näljänkäjoen yhteislupa-alueessa on 110 km kalastettavaa vesistö koostuen Iijoesta ja sen sivujoista. Alueen kalastus perustuu luonnon omaan kalakantaan kuten harjukseen ja paikoin taimeneen. Koskipaikkoja on yli 60. Useisiin kohteisiin pääsee autolla lähelle.

Kuva: Metsähallitus 
Poikasten elinympäristöä Kurjenkoskessa.
Poikasten elinympäristöä Kurjenkoskessa.
 

Mikäli kaipaa kaunista erämaata niin kalastusmatkailijan kannattaa suunnata kirkkaalle Livojoelle. Joessa on noin 40 km:n matkan verran kalastettavaa aluetta. Iijoen lisäksi myös Livojoen varresta löytyy kulttuurimaisemia kuten Aittojärven-Kynkään kylä, joka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi.

Yllä mainittujen kalastuskohteiden lisäksi Iijoen sivuvesissä on kalastusmahdollisuuksia, kuten Ohtaojan virkistyskalastusalue, Pärjänjoen virkistyskalastusalue ja Kovalampi. Kaikkien yllämainittujen kalapaikkojen tarkempi informaatio tuli- ja taukopaikkoineen, kalastuslupineen ja karttoineen löytyy linkistä www.iijoki.fi/kalapaikat.

Iijoen alajuoksulla Yli-Iin kohdalla sijaitsee kivikautinen kylä, Kierikki. Seutu on Suomen lumisinta ja tulvat keväisin runsaat, niinpä Iijoen alaosat on valjastettu energiantuotantoon. Sen suurimmat voimalaitokset ovat Oulun ja Iin kuntien alueilla sijaitsevat Maalismaa, Kierikki, Pahkakoski, Haapakoski ja Raasakka.

Kuva: K. Vääräniemi 
Emolohi vapautumassa kutupaikoille.
Emolohi vapautumassa kutupaikoille.
 

Iijoen emolohien ylisiirrot ja kalatiet

Iijoen merkitys alueelle ja koko maallemme on ainutlaatuinen. Iijokeen on suunnitteilla rakentaa kalatiet jokaiseen voimalaitospatoon niin, että tulevaisuudessa joen omat vaelluskalakannat voivat liikkua vapaasti joki-meri -yhteydessään niin kuin aikojen alussa.

Jo ennen kalateiden rakentamista aloitettiin emolohien ylisiirto joen keskijuoksulle, parhaille kutupaikoille. Lohia on siirretty joka kesä vuodesta 2009 saakka eikä loppua ole näkyvissä ennen kuin kalatiet ovat valmiit. Vuosikymmenten tauon jälkeen joessa kutee taas lohi ja sieltä lähtee smoltteja merivaellukselle. Kun nämä aikanaan pyrkivät kutupuuhiin jokeen, kyyditetään ne aikaisempien vuosien tavoin renkailla ylös, kunnes voivat uida itse.

Kuva: M. Niskasaari 
Iijoen asukkina harjus.
Iijoen asukkina harjus.
 

Iijoen vesistö sivujokineen tarjoaa kalaisia vesiä ja upeita luontoelämyksiä Iijoen vesistöalueella, missä on mahdollisuus harrastaa virkistyskalastusta monin tavoin; perhostellen, uistellen tai veneellä. Iijoki on helposti saavutettavissa ja sen kalakanta on vahva ja monipuolinen. Hyvin hoidetut kalavedet antavat mahdollisuuden runsaaseenkin saaliiseen. Kauniit virtavesimaisemat rantoineen tarjoavat retkeilijöille monipuoliset väylät melomiseen tai soutamiseen.

Iijoen vesistöalue kutsuu Sinut nauttimaan kalastuksesta ja retkeilystä upean luonnon ja jokivarsikulttuurin keskelle!

 
 
© FishinginFinland.fi 2013–2016
 
Tyyppi:Joet
Pituus:370 km
  
Saalislajit
Ahven
Harjus
Hauki
Järvitaimen
Kirjolohi
Lohi
Meritaimen
Särki
Siika

Korvua- ja Näljänkäjoki

Kuva: Metsähallitus 
Näljänkäjoki, Vääräkoski.
Näljänkäjoki, Vääräkoski.

Korvua-Näljänkäjoen yhteislupa-alue on 110 km pitkä jokikalastuskohde viehekalastukseen Suomen kapeimmalla kohdalla, Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun erämaa- alueilla. Lupa-alueeseen kuuluu kymmenittäin eripituisia koski- ja virtapaikkoja. Alueen laajuuden ja monipuolisuuden johdosta on todennäköistä, että jokainen löytää itselleen sopivan kalapaikan!

Lupa-alueen jokien rannat ovat pääosin talousmetsää, joissa harjoitetaan metsätaloutta, mutta alueella on myös vanhojen metsien suojelualueita. Joet on aikanaan perattu puiden uittoa silmälläpitäen, mutta ne on myöhemmin ennallistettu lohikaloille suotuisammiksi.

Harvaan asutun seudun palveluvarustus on kokonaisuudessaan erittäin vaatimaton. Suurin osa koskista on saavutettavissa autolla metsäautoteiden kautta. Etäisimpien koskien tavoittaminen voi vaatia jonkin verran kävelyä.

Kuva: Metsähallitus 
Särkisenkoski.
Särkisenkoski.

Todennäköisin ja tavoiteltavin saalislaji alueella on harjus, mutta paikoittain on mahdollisuudet myös taimeneen. Lisäksi joissa esiintyy ahventa ja haukea, joita saattaa tulla sattumasaaliina koskistakin.

Lupa-alueen kalavesien hoito toteutetaan lähtökohtaisesti kalastusjärjestelyiden avulla. Tarpeen vaatiessa kalastoa voidaan tukea luontaisten lajien kuten harjuksen tai taimenen poikasistutuksilla. Pyyntikokoista kalaa jokiin ei istuteta.

Kuva: Metsähallitus 
Korpijoen Korkikoski.
Korpijoen Korkikoski.

Lupa-alue jokialueiden koko vaihtelee Korpijoen 20−45 metrin levyisistä koskista Väli- ja Karsikkojokien puromaisiin 4−6 metrin virtavesiin. Suurin osa joista on keskileveydeltään 10−15 metriä ja vesi on humuksen värjäämää.

Lupa-alueen joissa esiintyy jokihelmisimpukkaa (Margaritifera margaritifera). Jokihelmisimpukka tarvitsee lisääntyäkseen taimenen tai lohen läsnäoloa. Vielä 1900-luvun alussa Suomessa oli yli 200 jokihelmisimpukkajokea, mutta nyt määrä on pudonnut helmenpyynnin, ympäristön tilan heikkenemisen sekä lohikalakantojen taantumisen johdosta 70:een. Jokihelmisimpukka on lailla rauhoitettu joten sitä ei saa nostaa vedestä, eikä siihen saa koskea.

Kuva: Metsähallitus 
Näljänkäjoen Pitkäkoski.
Näljänkäjoen Pitkäkoski.

Kalastusluvat alueelle; Eräluvat.fi